Lippan on tyyni ja rauhallinen hevonen, mikäli päivät kuluvat leppoisasti tarhassa heinää rouskutellessa. Vähitellen olen huomannut, että tämän kuluvan vuoden aikana olemme Lippanin kanssa tutustuneet ja huomaan sen, että Lippan pitää jo minusta. Onko siis hevosen ja ihmisen ystävyys / toveruus rinnastettavissa muihin lemmikeihin esim. koiraan? Ei ainakaan minusta. Hevosen kanssa ystävystyminen on ihan jotain muuta kuin oma koira tai kissa. Kun on kyse kuitenkin niin isosta eläimestä kuin hevonen, on normaalia hiukan aristellakin - ainakin aluksi, mikäli hevonen ei ole entuudestaan tuttu. Kun on saavuttanut hevosen luottamuksen puolin ja toisin, on tunne hyvin syvää, sitä on ehkä vaikea sanoin tarkoin määritellä ja jokainen hevosen omistaja suhtautuu omaan heppaansa omalla tavallaan.

Aluksi olin Lippanin kanssa hieman peloissani ja tämänhän hevonen aistii. Pikkuhiljaa oppiessani tuntemaan Lippania paremmin, osaan jo hallita sitä selvästikin paremmin ja näen, että se kuuntelee ja tottelee minua - poikkeuksena heinätupsu, joka saa sen unohtamaan kieltoni. Kuitenkin se on paheista pienin ja sallinkin sen välillä nyhtää oman herkkupalansa, poikkeuksena tarhasta hakemiset, jolloin sen on saatava selkeä lupa erikseen, mikäli sillä on oikeus rouskuttaa muutama rehevä heinätupsu. Mikäli näitä rajoja ei ole, Lippan osaa kyllä viedä taluttajan narun päässä sinne, minne se tahtoo. Tämäkin on koettu, mutta pikkuhiljaa olen napakasti sitä kieltänyt. Mielenkiintoista, miten tämänkinkokoinen eläin noudattaa annettuja kieltoja.

Mitä onkaan hevosen ja ihmisen välinen kumppanuus. Minusta se on syvää tunnetta, joka on erilaista kuitenkin kuin ihmisten välinen ystävyys tai muiden lemmikkien. Tunteeseen liittyy paljon luottamuksen kautta tullutta arvostusta omaa hevostaan kohtaan ja samalla kiitosta siitä, että olemme päässeet yhdessä tuntemaan toisemme niin hyvin, että luottamuksen kautta haluamme tehdä parhaamme toistemme kanssa. Tämän huomaa myös ratsastutuokioissa, varsinkin nykyään. Aiemmin kun Lippan halusi kokeilla kuka se viekään, mutta tätä nykyä se menee niin nätisti ikäänkuin vain halutakseen tehdä ratsastajan mielen mukaan ja tuottaa mielihyvää sekä onnistumisen tunnetta puolin ja toisin.

Jos toistemme näkemisen välillä on kulunut viikko, on jälleennäkeminen ihastuttavaa ja on mukavaa vain päästä rapsuttelemaan korvan takaa ja antaa oman hevosen tuntea, kuinka tärkeä se onkaan ja miten lämpimiä tunteita sitä kohtaan tunnen. Lippan on hyvin poikkeuksellinen hevonen, siinä on lempeyttä ja hyvää tahtoa, mutta sisällä asuu iso jääräpää, joka välillä tulee esille.

Niina ratsastamassa Lippanilla.

Lippanille kävin hakemassa tänä aamuna uuden ihottumaloimen sekä pääsuojan. Aiempi kun alkaa olemaan korjauskunnossa, on nykyinen selkeästi laadultaan kestävämpi. Nyt sitten on kaksi ihottumaloimea, josta toinen saa olla varaloimena ja vaihtoloimena tarvittaessa. Kyllähän vain hintaa tulee yhdenkin hevosen tarvikkeisiin. Lippanin ihottuma on hyvin hallinnassa ja jos ei tiedä, että Lippanilla on kesäihottumaa ei sitä muuten huomaa. Lippan on hyvässä hoidossa ja tästä johtuen ihottuma on hyvässä hallinnassa.